Sätkynukkehuorat!

"Jos ihminen on kaiken mitta

niin ehkä asteikolla

jolla arvioidaan vaan

tuhoa ja kuolemaa"

Joskus mua vituttaa olla tällainen. Ja mitä mä tarkoitan kun sanon tällainen? En mä edes tiedä. Tämä mitä mä nyt olen. Jotain mitä en ole koskaan ollut enkä tule koskaan olemaankaan. Nykyään mä olen rauhoittunut vähän. Tiedän ettei sitä moni usko, mutta oikeasti, tekee ihmeitä kun esim lopettaa ryyppäämisen ja muuttaa pois kotoa paikkaan jossa vain ei voi riehua. Tää on parempi paikka kuin lastenkoti, mutta samalla pahempi. Parempi kuin oma koti, mutta samalla pahempi. Täällä on hassu olla. Mulla on paljon enemmän vapautta kuin himassa tai laitoksessa oli, mutta silti haluaisin sitä enemmän. Ja varmasti saisinkin jos pyytäisin, mutta ei se käy niin. Ennen olin asenneämmä joka vain ilmoitti (jos ilmoitti) milloin tulee takaisin, vai tuleeko ollenkaan. Mä oon hukannut kaiken sen asenteen johonkin, oon rauhoittunut ja hukannut kaiken energian johonkin, joten tottelen talon sääntöjä ja päällisin puolin ainakin käyttäydyn niinkuin kuuluu, luen kokeisiin, vastaan puhelimeen jos olen ulkona, rajoitan tupakointia, juon kahvini ja hymyillen jatkan small talkia. 

Joo-o. Helvetin wanhojentanssit, en viitti vetää keesiä takaisin ennenkun ne on ohi. Houkuttelee kyllä ajatus siitä että tanssisin wanhat keesi päässä, mut ehkä en järkytä sukulaisiani ja muuta yleisöä niin pahasti. Pari viikkoa vielä pitkillä hiuksilla ja sitten voisi kokeilla pinkkiä irokeesiä kun siitä oon haaveillut joskus mutten koskaan jaksanut toteuttaa.