Muistoja, muistoja.. Paluu puolentoistavuoden taakse, tutut kasvot, hidastetut liikkeet, kymmenesosia ja kirjoitusvirheitä. Uusia ihmisiä, kasvottomia kuvia, epäilystä ja hämmennystä. Sekopäisyyttä. sitä tämä kaikki on. Punaisten ja vihreiden karkkien kalastelua irtokarkkipussista. Tai pillereitä purkista.. Hmm, vihreää en ole kokeillutkaan. Kymmenen minuutin ajatustauko ja naurahdus.
Tupakkaa, huulipunaa ja kylmyyttä. Kylmiä käsiä ja lämpimiä sydämiä.
Seuraan ajatuksiani vielä hetken ja mielessäni nauran itselleni. En jaksa tehdä sitä ääneen koska olen liian väsynyt kaikesta siitä mitä olisi tänään pitänyt tehdä mutta olen jättänyt tekemättä. Mihinköhän se aika on kadonnut kun kaikki oli hyvin? En tiedä. No kukapa tietäisikään. Kellon viisarit tikittää aivan liian voimakkaasti, aivan kuin muistuttaen kaikesta siitä ajasta jota en käytä oikein.
Where does your mind wander when nobody is watching?
Huomenna olen taas joku muu eikä teillä ole mitään käsitystä siitä kuka olen oikeasti. Mutta vaikka kasvot eivät hymyile, kasvoilla on hymy. Se on tärkeintä, kukaan ei huomaa. Vähän toisenlaisia punaisia karkkeja naamaan ja silmät kiinni. Hymy on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti