Mitä vittuu voi tehä ku rutiineihi tottuu?
Pää alkaa hajota ihan just. Mitä mä lupasin uutena vuotena? Lupasin että tänä vuonna oon onnellinen. Oon kussut senkin lupauksen ihan täysin. Sotkenut asioita ihan vitusti jne, ja oon taas niin syvällä kaikesta paskassa että tästä ei niin helposti enää nousta ylös. Tai no, kyl tästä noustaan, ja varmasti se ois ihan helppoakin, ongelma vaan on se etten oo tarpeeks motivoitunut kaikkeen mitä se täältä nouseminen vaatis. Pitäis lopettaa sitä sun tätä ja alkaa käydä koulua. Sielläkin taisin tunnilla olla viimeks pari viikkoa sitten.
Oon jo kelannut ihan kokonaan uutta alkua elämälle. Se ois niin hienoa. Koska vaikka saisin asiani kuntoon täällä, kukaan ei enää suhtautuis muhun niinku ennen. Tällä hetkellä suunnitelmat riippuu kokonaan sossun päätöksestä. Kuukaus tai pari jossain muualla, sais vähän etäisyyttä tähän kaikkeen, alkais kelaa vähän miten asiat täällä sais kuntoon muiden ihmisten silmis. Sitten kun asiat täällä olis suht ok, vois lopettaa lukion ja vaan häipyä. Ettii duunin tai uuden opiskelupaikan jostain kaukaa ja muuttaa sinne.
Se kutsuu pahanmiehen luokseen tanssimaan,
Se ei pysty muka parempaan.
Ruutuvihkoon se oikeat toiveensa kirjoittaa
Ja vihon sitten polttaa.
Se ottaa yhen paukun viellä, vaikkei mieli tee
Niin sen olo muka paranee.
Se tumppaa tupakkansa kämmeneen,
Ettei koskaan unohtaisi,
Miten tää koskee
