Girly girl loves pink

Eilen kävin sukulaisten luona Turussa ja ehdittiin käydä pikaisesti Stockmannilla. Koitin metsästää täydellistä vaaleanpunaista ylisuurta neuletta, mutta missään ei ollut juuri sitä oikeaa. En tainnut nähdä missään yhtäkään oikeasti vaaleanpunaista vaatetta. Kaikki näytti siltä kuin ne olisi joskus olleet vaaleanpunaisia, mutta kulahtaneet valkoisenruskeanvaaleanpunaisen sekoitukseksi. Lienee siis tarpeetonta sanoa että ohuesti harmitti. Kaikkea muuta olisinkin oikein mielelläni ottanut mukaani, mm. edellisen postauksen sormuksen jonka bongasin Stockalta, sekä tottakai kaikki muutkin Guessin tuotteet. Jos jollain on 50e ylimääräistä rahaa huolisin oikein mielelläni sellaisen mustanharmaan Guessin meikkipussin vaikka joululahjaksi..

Ei niin tuottoisaa shoppailureissua piristi kuitenkin Muru-kissa jota käytiin katsomassa. Tuitui♥

Tänään ajattelin juhlia viimeisiä vapaapäiviäni ennen koulun alkua. Ja tein sen kai vähän eri tavalla kuin 17 vuotiaat normaalisti sillä en vetänyt päätä täyteen tai muutakaan tyhmää, vaan aamulla herättyäni otin pitkän kuuman suihkun, tein kaiken maailman ihokuorinnat ja muut hoidot, rasvasin ihon ja laitoin jopa jotain jännää hoitoainetta hiuksiin. Kuulostaa varmaankin ihan normaalilta lauantailta joillekin, mutta mä en turhan usein vietä tällaista hemmottelupäivää kun omistan kaiken ajan vain ja ainoastaan itselleni.

Suihkun jälkeen meikkasin ja laitoin hiukset, kävin pihalla haukkaamassa happea Uggit jalassa (ne kengät on rakkautta ensiaskelilla!) ja tuijotin tv:tä kissan kanssa. Löysin jopa jonkun vanhan H&M:n vaaleanpunaisen huulikiillon joka sopi loistavasti yhden mun vaaleanpunaisen huulipunan päälle. 

Ja näyttihän se hyvältä mun mielestä myös ilman huulipunaa. Tästä näki taas että halpa voi olla myös hyvää. Tää huulikiilto ainakin on nätin väristä, ei sellaista ällön tahmeaa ja pysyy paikoillaan ihan nätisti. 

Nyt mun ilta jatkuu kynsien lakkaamisella, nää nykyiset kun alkaa olla jo vähän kuluneet. Lievästi sanottuna.

Ja voisko joku jo kertoa mikä vaaleanpunainen salama muhun on iskenyt kun kaiken täytyy nykyään olla vaaleanpunaista. Vaaleanpunainen neule, vaaleanpunaiset kynnet, huulet, joskus luomiväri, jopa tää blogi on vaaleanpunainen.... Huhhuh, oon tainnut seota.

Guess what!

Blogin puolella on ollut pienimuotoista hiljaiseloa nyt viikon tai pari ja poistin kaikki vanhat tekstitkin sillä oli taas unohdettava asioita muutamasta viime kuukaudesta. Mutta eipä tämän hiljaisuuden aikana ole tapahtunut oikeastaan mitään (mun) maailmaa mullistavaa. Paitsi että oon tullut siihen tulokseen (taas kerran), että materialisti on helppo pitää onnellisena. 

Hiuksiin on tullut taas paaaljon lisäpituutta, ja sehän sopii mulle oikein loistavasti. Oon kyllästynyt olemaan vanha Monica. Asioiden on muututtava taas. Mun on muututtava. Toivottavasti muutos on positiivinen. 

Kaikki on taas pitkästä aikaa jotenkin hassua. Sillä tavalla että kaikki on hyvin, mulla on hyvä olla tässä näin ja toki asioiden pitää muuttua edelleen, mutta nyt asiat on paremmin kuin pitkään aikaan. Pakko myöntää että silti lasken jo päiviä huhtikuuhun että täytän 18 ja elämä olisi taas joltakin osin helpompaa. 132 päivää. Takana on nyt viis helvetin vaikeeta kuukautta, eli ollaan jo voiton puolella. Niiden viiden kuukauden aikana oon muuttunut paljon, ensin paljon pahempaan suuntaan, mutta nyt pikkuhiljaa oikee suuntaa alkaa löytyä ja tekisi mieli heittää tähän se klisee että "elämä hymyilee taas". Mutta kai niinkin vois sanoa kun miettii tätä tilanetta. Virallisesti mun sairasloman piti olla joulukuun loppuun asti, mutta saan aloittaa koulun jo ensi viikolla uuden jakson myötä. Hoidan keskeneräisiä kursseja alta pois, ja sitten alan opiskella toivottavasti paljon paremmin kuin tähän asti. Oon aika innoissani mm. Wanhojentansseista, joihin päätin ihan tässä vähän aikaa sitten osallistua. Ajatus yhdestä päivästä prinsessana houkuttelee, ja paljon! Parinkin sain hankittua hetken etsinnän jälkeen ja mekkoja olen kuolannut jo viikon. Okei joo tosiasiat ensin. Ennen mekon hankintaa ja sitä prinsessapäivää pitäisi oikeasti oppia tanssimaan ja se kieltämättä pelottaa. Mutta kaikki muutkin on oppineet, kai siis minäkin. Toivottavasti.

Päästäkseni asiasta materialismiin, heitin tähän nyt kuvia mun rakkaista lapsukaisista. Piti alkaa oikein kaivella muistia ja miettiä milloin hankin tuon Guessin kaulakorun joka näkyy mulla edelleen usein lähes jokaisessa kuvassa ja muutenkin on mulla kaulassa jatkuvasti. Taisi olla reilut kaks vuotta sitten jollain laivaristeilyllä kun bongasin tän ihanuuden sieltä ja tottakai se oli pakko saada kun laivalla sen hinta oli melkein 20e halvempi kuin normisti. Laukku josta en valitettavasti oo ikinä tajunnut ottaa kunnollista kuvaa oli rakkautta ensisilmäyksellä. Bongasin sen jostain lentokentältä, ja koska sielläkin oli hitusen halvempi kuin verkkokaupoissa sun muissa, se oli pakko saada. Sinne tais mennä sen kesän viimeiset palkat mutta enpä oo katunut kertaakaan vaikka se aiheutti pienoisen laihtumisen lompakkoon. 

Guessista puheenollen, oisin aika onnellinen jos jouluna löytäisin paketista tällaisen!